Lukuaika: 7 minuuttia
Tämä kirjoitus ilmestyi alunperin Psyfy-lehden numerossa 1/2021. Kiitos lehden toimitukselle!
Aluksi mielikuvaharjoittelua
Sulje hetkeksi silmäsi, ota pieni paussi ja pohdi, mitä sana ”ihmiskeskeisyys” tuo mieleesi. Mitä se mielestäsi tarkoittaa? Millaisia asioita siihen kuuluu fysioterapiassa yleisesti? Entä omassa työssäsi?
Veikkaan, että jokaisella tuli mieleen edes jotain. Ehkä mietit, että ihmiskeskeisyys laittaa ihmisen etusijalle. Ehkä ajattelit, että ihmiskeskeisyyteen kuuluu hyvin konkreettisia tekoja. Ehkäpä mietit kohtaamista, kehollisuutta, inhimillisyyttä, traumainformoitua otetta. Ehkäpä mieleesi ei tullut mitään selkeää vastausta.
Ihmiskeskeisyydestä (br.engl. person-centredness; am.engl. person-centeredness) puhutaan fysioterapiassa paljon, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Voidaanko sitä jotenkin määritellä? Voidaanko sitä toteuttaa ilman tarkkaa määritelmää?
Määrittelyä pakoileva konsepti
Ihmiskeskeisyyttä on pyritty kuvaamaan fysioterapiatutkimuksessa, mutta yksikään tutkimus ei ole päätynyt tarkkaan määritelmään. Siksi voidaankin ajatella, että ihmiskeskeisyyttä ei voida määritellä, ainoastaan kuvailla.
Ward et al. (2018) kuvaavat ihmiskeskeisyyttä neljän teeman kautta, jotka vaikuttavat ihmiskeskeisyyden toteutumiseen hoitotyössä ja fysioterapiassa. Ihmiskeskeisyyden toteutuminen riippuu muun muassa siitä, millainen ammattilaisen ja potilaan suhde on, kenellä ajatellaan olevan valtaa hoitosuhteessa, hoidetaanko ihmistä vai sairautta ja millaisia vaatimuksia fysioterapeutin työnantajalla tai organisaatiolla on.
Wijma et al. (2016) puolestaan määrittelivät kahdeksan ihmislähtöistä teemaa fysioterapiassa: yksilöllisyys, koulutus, viestintä, tavoitteiden asettaminen, tuki, fysioterapeutin sosiaaliset taidot, fysioterapeutin itseluottamus, sekä fysioterapeutin tiedot ja taidot.
Kiddin et al. (2010) laadullisessa tutkimuksessa yksilöitiin viisi erilaista ihmiskeskeistä teemaa: kyky kommunikoida, luottamus, tieto ja ammattimaisuus, ymmärrys ja kyky asettua toisen asemaan, sekä fysioterapian edistymisen ja tulosten läpinäkyvyys.
Mesarolin et al. (2015) mukaan ihmiskeskeisen fysioterapian tarjoaminen vaatii tietynlaisia valmiuksia. Ihmiskeskeinen fysioterapeutti pohtii kriittisesti kulttuuria, arvoja ja käytäntöjä, kuten esimerkiksi terveyteen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Lisäksi ihmiskeskeiseen fysioterapiaan tarvitaan kommunikaatiotaitoja sekä luovuutta ja kekseliäisyyttä.
Leplege et al. (2009) tarkastelivat ihmiskeskeisyyden konseptia ja historiaa. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä erilaista ja mahdollisesti ristiriitaista merkitystä, jotka sekä kuvaavat että ohjaavat ihmiskeskeistä kuntoutusta: ihmisen erityisten ja kokonaisvaltaisten ominaisuuksien huomioon ottaminen, ihmisen jokapäiväisen elämän vaikeuksien ratkaiseminen, ihmisen tunnustaminen oman tilanteensa asiantuntijaksi sekä ihmisen näkeminen sairauden sijaan. Lisäksi Leplege et al. (2009) huomauttavat, että nämä erilaiset merkitykset voidaan tulkita monin eri tavoin, mikä tekee ihmiskeskeisyydestä monipuolisen ja moniulotteisen käsitteen.
Tutkimuksissa tunnistetut erilaiset teemat heijastavat fysioterapeuttien ja fysioterapian tutkijoiden erilaisia näkemyksiä ihmiskeskeisyydestä. Näkemysten monipuolisuus osoittaa, että yksinkertaista tai ytimekästä määritelmää mahdotonta saavuttaa jättämättä mahdollisesti jotain ulkopuolelle (Aittokallio & Rajala 2020).
Ilman määritelmää ei optimoitua käytäntöä?
Ihmiskeskeisyyden määrittely on todettu vaikeaksi. Siitä huolimatta tutkijat ovat väittäneet, että ilman selkeää määritelmää ihmiskeskeisyyttä ei voida toteuttaa optimoidusti (Dukhu et al. 2018; Gzil et al. 2007; Jesus et al. 2016). On totta, että ihmiskeskeisyyttä voi olla vaikea toteuttaa, jos emme tiedä mitä ihmiskeskeisyys lopulta on.
On kuitenkin yhtä lailla totta, että mikään käsite ei johda suoraan käytäntöön, vaikka se olisi määritelty tarkasti. Käsitteestä tai teoriasta ei koskaan kulje suoraa polkua käytäntöön. Siksi ammatillinen kasvu, oma prosessi ja jatkuva reflektiivisyys ovat keskeisiä.
Ihmiskeskeisen otteen tärkeyttä ei voida vähätellä, vaikka sitä ei voidakaan määritellä. Palataan siis hetkeksi mielikuviin: mitä mieltä olet nyt ihmiskeskeisyydestä? Oletko jostain tutkimuksissa esitetyistä teemoista eri mieltä? Puuttuuko niistä jotain olennaista? Onko ihmiskeskeisyydessä jotain, mitä on vaikea pukea sanoiksi? Mikä ihmiskeskeisyydessä on kaikkein vaikeinta? Entä kaikkein tärkeintä?
Mitä määrittelyn vaihtoehdoksi?
Elämme yhä monimutkaistuvassa maailmassa, jossa epävarmuus ja epämääräisyys ovat usein läsnä. Epävarmuutta ja epämääräisyyttä on vaikea lähestyä avosylin. Ihmiskeskeisyyden kohdalla on kuitenkin käytännöllisempää, jos tarkan määritelmän tavoittelu jätetään sikseen, koska tehtävä on mahdoton. Ihmiskeskeisyyttä ei voida sen lopullisemmin määritellä kuin ihmistäkään, sillä mikään määritelmä ei vastaa sitä, mitä ihmisenä olemisen kokemus pitää sisällään.
Määrittelyn sijaan ihmiskeskeisyyttä tulisi lähestyä sen kaikessa monimuotoisuudessa, monimutkaisuudessa ja epämääräisyydessä. Ihmiskeskeisyys on kaikkea sitä, mitä tutkimuksissa on nostettu esille.
Ihmiskeskeisyys on lisäksi kaikkea sanomatonta, käsitteellistämätöntä, käsitteellisyyttä pakoilevaa, hiljennettyä, näkymätöntä – ihmisenä olemisen keskeneräisyyttä. Ihmiskeskeisyys on paljon muutakin. Se on myös kaikkea sitä, mitä teille, hyvät lukijat, nousi mieleen.
Lähteet
Aittokallio, A. & Rajala, A.I. (2020). Perspectives On ’Person-Centeredness’ From Neurological Rehabilitation and Critical Theory: Toward a Critical Constellation. The Journal of Humanities in Rehabilitation, (Spring 2020), https://www.jhrehab.org/2020/05/07/perspectives-on-person-centeredness-from-neurological-rehabilitation-and-critical-theory-toward-a-critical-constellation/
Dukhu, S., Purcell, C., & Bulley, C. (2018). Person-centred care in the physiotherapeutic management of long-term conditions: A critical review of components, barriers and facilitators. International Practice Development Journal, 8(2), 1-27. doi:10.19043/ipdj.82.002
Gzil, F., Lefeve, C., Cammelli, M., Pachoud, B., Ravaud, J. F., & Leplege, A. (2007). Why is rehabilitation not yet fully person-centred and should it be more person-centred? Disability and Rehabilitation, 29(20-21), 1616-1624. doi:10.1080/09638280701618620
Jesus, T., Bright, F., Kayes, N., & Cott, C. (2016). Person-centred rehabilitation: What exactly does it mean? protocol for a scoping review with thematic analysis toward framing the concept and practice of person-centred rehabilitation.
Kidd, M. O., Bond, C. H., & Bell, M. L. (2010). Patients’ perspectives of patient-centredness as important in musculoskeletal physiotherapy interactions: A qualitative study. Physiotherapy, 97(2), 154-162. doi:10.1016/j.physio.2010.08.002
Leplege, A., Gzil, F., Cammelli, M., Lefeve, C., Pachoud, B., & Ville, I. (2009;2007;). Person-centredness: Conceptual and historical perspectives. Disability and Rehabilitation, 29(20-21), 1555-1565. doi:10.1080/09638280701618661
Mesaroli, G., Bourgeois, A., McCurry, E., Condren, A., Petropanagos, P., Fraser, M., & Nixon, S. A. (2015). Enhanced patient-centred care: Physiotherapists’ perspectives on the impact of international clinical internships on canadian practice. Physiotherapy Canada, 67(4), 385-392. doi:10.3138/ptc.2014-57GH
Ward, A., Eng, C., McCue, V., Stewart, R., Strain, K., McCormack, B., Dukhu, S., Thomas, J. & Bulley, C. (2018). What matters versus what’s the matter – exploring perceptions of person-centred practice in nursing and physiotherapy social media communities: A qualitative study. International Practice Development Journal, 8(2), 1-18. doi:10.19043/ipdj.82.003
Wijma, A., Bletterman, A., Clark, J., Vervoort, S., Beetsma, A., Keizer, D., Nils, J. & van Wilgen, P. (2016). Patient-centeredness in physiotherapy: What does it entail? A systematic review of qualitative studies. Manual Therapy, 25, e115-e115. doi:10.1016/j.math.2016.05.208
Kriittinen | Fysioterapia 